Laatufantasiaa Nanowrimosta

Aikojen alussa, kun titaanit, jumalat ja muut legendojen olennot vielä kävelivät maan pinnalle, ennenkuin kääpiöt olivat hakanneet siitä sopivan ihmisille ja muille nykyajan valtaroduille, se oli elänyt täällä. Silloin maailmaa oli vielä valaissut kaksi aurinkoa, mutta vaihtolämpöinen jätti oli kokenut sen liian kuumaksi ja päättänyt suuttumuksissaan nielaista toisen auringoista. Se oli ollut pienempi punainen aurinko, ja se oli polttanut epäonnisen matelijan kuoliaaksi. Jäljellä olivat enää luut jotka olivat jääneet valtavaksi vuoreksi suurelle tasangolle ja niiden keskellä tämä punainen aurinko paistoi edelleenkin.

Oppineiden mukaan se oli pienentynyt siitä mitä se oli ollut silloin kun se oli vielä kiertänyt taivasta suuremman veljensä (tai siskonsa, mistä noista tiesi) kanssa, mutta edelleen se tuotti käytännössä loputtomasti myyttistä energiaa kaupungille, sillä se oli niin sanottu magian lähde, josta koko maailman taikuus oli aikoinaan saanut voimansa. Siksi myös sen kadottua taivaalla olennot, jotka eivät pärjänneet ilman jatkuvaa maagista säteilyä olivat hiljalleen kuihtuneet pois, tai kadonneet toisiin maailmoihin.

Suuri käärme oli aloittanut pienempien rotujen aikakauden ja Ireniuksen mielestä oli kuvaavaa että se oli heidän kaupunkinsa ja sitä kautta valtakuntansa keskus. Hän oli hiljaa mielessään aina ajatellut, että se kuvasti myös magian kuolemaa. Enemmän tai myöhemmin koko taikuus kuihtuisi pois ja jäljelle jäisi kylmä ja totinen maailma. Juuri sellainen kuin hänelle sopisi.